perjantai 30. marraskuuta 2012

niin mustavalkoista...



Myrsky muisti meitä kauniilla tunnustuksella:



Paljon kiitoksia Myrskylle emäntineen! ♥

Tässä oli kaiketi tarkoitus saada julkaistua jokin kiva mustavalkoinen kuva, kun kuulemma netti on täynnä ohjelmia, joilla sellaisia voisi tehdä.

Yritimme mustavalkokuvia, mutta... emäntä on surkea tietsikan käyttäjä ja jotenkin tuo lumentulo (nyt jo 40cm) on vienyt aika lailla työpäivän jälkeen aikaa... Saimme sentään mustavalkoisen koiruuden! Eli tässä on Karjalankarhukoira Musti, joka sai elää vanhempieni koirana 1997-2011. Vanhuutensa loppusuoralla, Musti oli jo sokea, mutta valon se kyllä näki ja suunnisti kuistin valon mukaan takaisin sisälle, kun tykkäsi olla todella paljon ulkona, kuten karhikset yleensäkin.
 

Liebster-palkinnon tarkoituksena on antaa tunnustus eteenpäin alle 200 lukijan blogeille, joiden toivoisi saavan lisää lukijoita. Me lähetämme palkinnon seuraavalle blogille:
 
 
 
 
 

maanantai 19. marraskuuta 2012

Uran huipulla?


Mandyllä oli tarve päästä jonnekin, missä ei ollut aiemmin käynyt eli eteisen kaapin ylähyllylle! Neiti katseli sinnepäin niin, että pakkohan neito sinne oli nostaa...


Miltäs ne maisemat tästä perspektiivistä näyttää? Aikas korkee paikka ja isokuono-Eki ei tänne pääsekään nuuskimaan uusia ulottuvuuksia!


Mitä tuolla toisen kaapin ylähyllyllä onkaan? Hmm...


Ei siellä nyt niin paljon katseltavaa ollutkaan, kaikenlaisia ihmisten kypäriä, moottoripyörä-, moottorikelkka- ja mönkijäkypäriä, pyh!


Hei! Mitäs alhaalla tapahtuukaan??? Nyt tarttee taas mennä, joten ADIOS!

maanantai 5. marraskuuta 2012

EKI 3 vuotta!


5.11.2012 Eki 3vuotta!


Hip hei! Täytin tänään 3v. Olen siis jo toooosi iso poika? Ainakin niin nuo perheeni muut jäsenet ovat mieltä asiasta... Likimain melkein 50kg, mukamas iso, höh! Sopusuhtainen ja timmi poika, ei kun jo mies!

Tässä kuvassa olen salaa hiipinyt soffalle lötköttelemään, se kun on kuulemma kiellettyä multa, vien mukamas niin paljon tilaa. Katin kontit! Se katti joka meillä on, Mandy, vie taatusti enemmän tilaa! Mä makaan ihan nipussa ja se typsy on aina ketarat oikosena, pitkin pituuttaan, sehän se tilaa vie, en mä!


Masentavaa, kun joutuu salaa olemaan sohvalla. Täytyy siis maastoutua tyynyjen väliin, ettei kukaan nää mua... Ja olla ihan hiiren hiljaa... Ei mua kyllä haittaa, jos joku vaikka istuiskin mun päälle. Sehän on vaan läheisyyttä! Mä en mene niin pienestä rikki.